Teemu Purmonen

BrandingEurooppa tour 2020 – Puola ja Slovakia
Matkailuauto_matkustaminen_travel

Eurooppa tour 2020 – Puola ja Slovakia

Saavuimme Helsingistä Tallinnaan, josta jatkoimme matkaa Via Baltica -valtatietä pitkin läpi Baltian maiden, Puolan Zakopaneen. Ajoimme yhteen putkeen koko matkan aina kuskia vaihdellen. Matka meidän Fiatilla sujui rauhallista ajovauhtia noudattaen hyvin, mitään eksymisiä ei tapahtunut ja autokin pysyi ehjänä. Baltian maisemat ovat aika rujot ja varsin Neuvostoliiton vivahdetta ränsistyneineen rakennuksineen.

Puolan puolelle tultaessa maiseman valtasi laajat peltoalueet. Käytännössä koko matkan Zakopaneen teiden vieressä kulki peltoja. Seutu itsessään oli hyvinkin tasaista. Via Baltica tie on hyvässä kunnossa ja huomaa, että siihen on EU:n euroja laitettu kunnossapitoon. Hyvä tasoisia huoltoasemia oli sopivin välimatkoin, joista sai jonkinlaista perus snägäripöperöä pahimpaan nälkään. Jokunen kolikko käteistä kannattaa varata automatkalle, sillä jokainen vessa Baltian maista Saksaan asti toimii kolikoilla.

puola

Krakova

Matkalla teimme pidemmän pysähdyksen Krakovan kaupungissa, jossa kävimme jalkaisin tutustumassa kaupungin keskustaan. Tutustuimme kaupungin komeaan keskustaan ja kauppahallii, sekä vähän tallailemassa pitkin katuja. Kaupungissa on paljon historiaa, liittyen mm. toisen maailmansodan julmuuksiin. Kaupungissa on paljon kulttuuria ja sen viehättävä vanhakaupunki on Unesco-kohde.

kravoa_kauppahalli_tori_keskusta_matkailu_puola

MARIANKIRKKO SIJAITSEE RYNEK GŁÓWNY-TORIN LAIDALLA.

krakova-puola-joulutori_tori_matkailu_kaupunki

RYNEK GŁÓWNY -TORIN JOULUANTIA

krakova_gulassikeitto_puola_matkustaminen_travel_potretti

TORILTA SAI MM. HERKULLISTA GULASSIKEITTOA.

asuntoauto_puola_krakova_matkailu_blogi_dokumentti_joulutori
asuntoauto_puola_krakova_matkailu_blogi_dokumentti_potretti
asuntoauto_puola_krakova_matkailu_blogi_dokumentti_katu
asuntoauto_puola_krakova_matkailu_blogi_dokumentti

Olemattomat matkasuunnitelmat kostautuivat jo tässä vaiheessa, kun tarkemmin googlasimme Zakopanea mitä se pitää sisällään, huomasimme, että kausi alkaa vasta 11.1. Päätimme kuitenkin ajaa keskukseen ja olla yön siellä, koska viides matkatoverimme, Matti saapuisi sinne lentäen ja tapaisimme hänet siellä. 

Olimme Zakopanessa noin ilta kahdeksan aikaan. Kylä oli kasvanut jonkin verran sitten viime käynnin, noin 5 vuotta sitten. Samalla huomasimme, että yksin kylällä ei tarvinnut olla. Paikallisia turisteja oli todella runsain joukoin liikkeellä, eikä parkkipaikkaa meidän isolle Fiatille meinannut löytyä. Löysimme lopulta tyhjähkön pihan, johon parkkeerasimme auton. Kuitenkin heti saimme tietää, että parkin saisi ostaa 8 euron hintaan per yö.

KASPROWY WIERCH

Zakopanessa sijaitsee alueen suurin keskus nimeltään Kasprowy Wierch. Keskus ei tosiaan ole iso verrattuna Alppien vastaaviin, mutta on edullinen ja ruuhkaton. Lisäksi melkein 2000 metriin nouseva huippu tarjoaa puutonta linjaa puuterin metsästäjille. Miinuksena toki on, että rinteiden ulkopuolella laskeminen on kiellettyä ja siitä voi saada sakot. Alue on luonnonsuojelukohde. Myös hintataso on todella edullinen, niin hissilippuineen kuin elintasoltaan.

Aamutoimet ja ruokailut hoidettuamme oli tarkoitus lähteä katsomaan kondolia, vaikka se oli tietojen mukaan kiinni. Kuitenkaan meidän Fiat oli toista mieltä ja vaati pientä työntöapua käynnistyäkseen. Pari mäkeä ja hikipisaraa myöhemmin saimme auton käymään pienestä starttiviasta huolimatta. Saavuimme keskuksin ala-asemalle siinä puolen päivän jälkeen lahjakkaasti myöhässä. Auto parkkiin ja yytsimään mikä oli homman nimi. 

zakopane_puola_travel_asuntoauto_matkailu

Jonoa oli todella paljon ja kyselimme ja saimme kuulla, että aamulla ei ollut yhtään ruuhkaa ja silloin laskuvälineiden kanssa ylös meno oli ollut sallittua. Kuitenkin jonottaessa puolisen tuntia hissilippua meille todettiin, että laskuvälineiden kanssa ei ylös saanut mennä. Tämä siksi, että alue on luonnonsuojelualuetta, jossa ei saanut laskea ja kun yksikään rinne ei ollut auki. Eli keskuksessahan ei vapaalasku ole luvallista, tämän tiesimmekin jo ennakkoon. 

Kuitenkin päätimme haikata mäkeä vähän ylös, että ei päivä ihan hukkaan menisi. Siitä skinnailusta ei kyllä jäänyt jälkipolville kertomista, tulipahan urheiltua.

Sinä iltana Matti saapuikin ilta kymmenen aikaan Zakopanen kylään ja päätimme siinä lähteä ajamaan kohti Slovakiaa ja Jasnan keskusta.

SLOVAKIA

Jasna

Zakopanesta Jasnaan on vain noin 2-3h tunnin matka. Ajoimme Jasnan keskuksen ala-aseman parkkipaikalle yöllä, jossa nukuimme aamun asti. Aamulla heräilimme hyvissä ajoin, etsimme / kokkasimme aamupalaa, kukin tavallaan. Härvisimme, etsimme kamoja, fiksasimme Fiatia. Lopulta siinä taas puolen päivän jälkeen pääsimme rinteeseen. 

Jasnassa olen kerran aikaisemman käynyt noin viisi vuotta sitten ja on tämäkin paikka edellisestä kerrasta hieman kasvanut! Keskuksessa on vapaalasku -alue ajettujen rinteiden välillä, jota valvotaan ja ylläpidetään. Päivän lippu maksoi 44e, joka oli kyllä aika suolainen maan muuhun hintatasoon nähden. Lipun sai helposti ostettu netin kautta On Go -passilla. Jonka avulla hissilipun pystyi hankkimaan suoraan automaatista.

Päivä oli täysin kirkas aurinkoinen, sopivan viileä, mutta kuitenkin yllättävän lämmin auringossa. Lumitilanne oli kyllä todella huono Jasnan alueella. Kivet paistoi joka puolelta esillä, eikä puuteria löytynyt oikein mistään. Päivän parhaan linjan tarjosi pieni bowli, jossa jo ajettujen jälkien välistä löytyi vähän pehmeää. Tämäkin reitti vaati puolen tunnin hikisen haikin takaisin.

Tälläkin kertaa Jasnan vierailu jäi yhden päivän mittaiseksi, kun totesimme, että säätiedotuksetkaan eivät luvanneet sadetta useampaan päivään, oli siis aika vaihtaa maisemaa.

TATRANSKA LOMNICA – YLÄTATRa

Laskimme Jasnassa yhden päivän ja lähdimme illalla ajamaan kohta ylätatraa. Matkalla pysähdyimme paikallisen kylän uimahallille peseytymään. Olihan edellisestä suihkusta jo 3-4 päivää aikaa. Timanttisessa autossamme ei tietenkään ollut suihkua, joten peseytymistiloja piti aina etsiä tien päältä..

Tatranska Lomnica kuuluu ylä-tatran vuoristoon, joka nousee hiukan ylemmäksi kuin Jasnan seutu. Alueella on 3 keskusta, joista tämä Lomnica oli korkein. Mitään suuria puuteritoiveita meillä ei ollut, mutta koska ajomatka ei tuntia pidempi ollut, päätimme käydä seuraavana päivänä katselemassa alueen paikkoja.

Lomnica näyttäytyi aamulla aurinkoisena kirpakan pakkasen kuuraamana pikku keskuksena. Keskus keskittyi selvästi aloittelijaystävälliseen tarjontaan, sillä rinteet olivat varsin helpolla profiililla. Lisäksi alueelta löytyi runsas määrä hiihtokouluja, vaikka keskus oli hyvinkin pieni.

Syynä, miksi suuntasimme tänne oli, että huipulta löytyisi kahvila, jonne pääsee helposti gondolilla, mutta alas ei tullut yhtään ajettua rinnettä. näin ainakin luimme kaikkitietävästä googlesta. Odotimme siis mahdollisuutta helppoon offariin. Kahvila näytti sijaitsevan kuitenkin todella jyrkän ja kivikkoisen vuoren huipun päällä, joten näillä lumilla sieltä ei olisi ollut laskettavaa. 

Päätettiin siis ottaa päivä urheilun kannalta ja skinnailla toppiin asti, vaikka lunta ei ollut nimeksikään ja vähäinenkin oli aika kovaksi jäätynyttä. Keli oli hyvä, joten läksimme topittamaan paikan huippua. Rinnettä pitkin skinnatessa huomasi, muutaman muunkin olevan samoilla suunnitelmilla lähtenyt liikenteeseen. Ylägondolin saavutettuamme, läksimme alhaalta spottaamamme kurua kohden haikkaamaan. Perinteisesti aivan ylipukeutuneena 5 tunnin hikisen haikin jälkeen tuloksena oli useampi kiven osuma laudan pohjaan kuin puuterikäännöksiä. Taaskaan ei jäänyt jälkipolville paljon päivästä kertomista.

jasna_slovakia_vuori_huippu_potretti

TATRANSKÁ LOMNICAN HUIPULLA HYMYILYTTI.

Ala-aseman vieressä sijaitsi todella sympaattinen ravintola, josta sai varsin maukasta pöperöä noin 10 euron hintaan. Päätettiin illan aterioinnin jälkeen lähteä etsimään lunta Itävallan puolelta, joskin tiedostaen, että sielläkään ei ole tullut pitkään aikaan uutta lunta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

© 2021 All Rights Reserved.

www.teemupurmonen.com