Jokisurffaus – Eisbach wave
Olimme olleet jo vapaalasku reissulla hyvän tovin ja huono lumitilanne latisti porukan mielialaa, eikä aurinkoisia, hymyileviä puuterin peittämiä naamoja ollut vielä näkynyt. Pohdimme, että pitäisikö pitää pari välipäivää ja etsiä muuta puuhaa, odotellessa mahdollisia lumisateita. Osalle matkaseurueemme rakkaisiin harrastuksiin kuului myös surffaus. Tästä idean kukkanen puhkesi ja päätimme käydä matkalla Münchenissä, josta löytyy jokisurffiaalto, Eisbach wave.
Surffaamista kun ajattelee, ei tule ensimmäisenä mieleen suurkaupungin keskusta, joki ja yli 1000km matka merelle.
München on kaupunki, jossa sijaitsee yksi kuuluisimmista jokisurffiaalloista. Eisbach -joessa on surffattu jo 70-luvulta lähtien. Se sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa English Garden -puiston kupeessa, Haus der Kunst -museon lähellä. Aalto on noin vajaan metrin korkuinen ja on muodostunut Eisbach -joessa olevan sillan viereen.
Joki itsessään on osin ihmisen muokkaama, noin 2 kilometriä pitkä ja vain noin 40cm syvä. Tästä syystä aallolla surffaaminen tuo omat riskinsä ja on syytä tietää mitä tekee, jotta loukkaantumisilta säästyttäisiin. Kahden ihmisen kerrotaan myös hukkuneen voimakkaan virran myötä ja useampi on loukannut itsensä.
Aaltoa on myös muokattu paremmin surffaamiselle otolliseksi paikallisten harrastajien toimesta. Pohjaan on asennettu jonkinlaisia puulankkuja, joita voi säätää köysien avulla. Aluksi aallolla surffaaminen on ollut kiellettyä, mutta nykyään kaupunki on antanut luvan harrastamiselle. Nykyään aalto onkin suosittu paikallisten keskuudessa, sekä kerää paljon muita turisteja katsomaan joenpenkalta surffaamista, näin myös tammikuussa.
Aallolla oli muutama paikallinen surffaria vetämässä, vaikka oli tammikuu! Tarpeeksi millejä märkäpukuun, niin pahimmalta hypotermialta luulisi selviävän. Kysyimme eräältä paikalliselta surffarilta, josko olisi paikkaa mistä voisi vuokrata välineet ja kokeilla aaltoa. Tottahan sellainen löytyi ja kuulemma saisi hyvään hintaan välineet, kun ei talvella ruuhkaa ollut, yllätys.
SantoLoco oli liike, josta pystyi vuokraamaan välineet. Liike oli paikallinen surffaus, skeitti ja lumilautakauppa. Vuokrasimme neljä märkäpukua, hanskat, sukat ja pari lautaa 110€:n hintaan 24h tunniksi. Hanskoja ja sukkia heillä ei virallisesti ollut vuokrattava, mutta näin off sesongin aikaan kysymällä näköjään sellaisetkin löytyi.
Laudan suositeltiin olla lyhyehkö ja leveämpi. Aalto vaatii nopeaa käännöstä ja hyvää hallittavuutta laudalta. Kävimme kokeilemassa heti illasta surfia, muut paitsi itse kirjoittaja, joka pysyi kameran takana. On tullut aikaisemminkin todettua, että surffaus ei ole minun erikoiskykyjäni.
Aallolla surffaaminen oli ihan oma maailmansa verrattuna normaaliin surffaukseen merellä. Aallolle pääsi hyppäämällä laudan päälle tai istuen joen penkereelle, asettaen laudan jalkojen alle ja tönäisemällä itsensä joen armoille.
Joesta ylös pääseminen oli hankalaa kovan virtauksen takia. Joen penkereet oli kivetetty. Nämä kivet repivät kokemattomilta ylös nousijoilta useaan otteeseen märkäpuvun, ennen kuin oikean tekniikan löysi. Aallon päälle pääseminen näytti vaativan miltei yliluonnollisia kykyjä, eikä meidän porukkamme mitään Jumalia ollut. Kuitenkin kovan yrittämisen jälkeen kaverit pysyivät ainakin viisi sekuntia aallon päällä. Kuulemma tunne oli tuon kaiken yrittämisen arvoista.
