Teemu Purmonen

BrandingEurooppa tour 2020 – Ranska
le_CHAZELET_itävalta_lagrave_matkailu_travel_auto_vuoret_lumilautailu_ryhmä_vapaalasku

Eurooppa tour 2020 – Ranska

RANSKA

CHAMONIX

Reissumme viimeisenä maana oli Ranska, joka oli myös ehkä se odotetuin osuus vapaalaskun suhteen. Tarkoituksena oli tehdä pintaraapaisu kuuluisiin paikkoihin Chamonix ja La Grave.

Sää oli kerrankin puolellamme ja uutta lunta lupailtiin parin päivän päästä saapuvaksi juuri alueille, jonne olimme menossa. Pääkohteena Ranskassa tulisi olemaan La Grave. Läksimme ajamaan pari päivää aikaisemmin, ennen ennustettua lumisadetta ja kävisimme matkalla korkkaamassa Chamonixin keskuksen. 

Useamman tunnin ajelun jälkeen löysimme itsemme iltamyöhällä Chamonixin hissiaseman tienvierus parkkipaikalta, tällä kertaa jopa laillisesti ja mallikkaasti parkkeerattuna! Rinteeseen oli noin metrin matka, eli kirjaimellisesti yövyimme rinteen vieressä.

Chamonix on niitä legendaarisia paikkoja, joissa olen halunnut käydä. Sää oli pelkkää aurinkoa ja tämä tiedettiinkiin, että lunta ei ollut sitä vähää kun aikaisemmissa kohteissa. Sade tulisi tänne vasta päivän parin päästä. 

Muut päättivät lähteä skinnaamalla johonkin ylemmäs, kuulemma ihan vaan urheilumielessä. Itse päätin ottaa hissilipun ja lähteä nauttimaan rinteiden surffailusta, olihan keli mitä mainioin ja reissun aikana on ollut vain pari rinnepäivää. Lipun hinnat olivat aika suolaisia. 67 euroa oli päivän lippu ja 4 tuntia sai hintaan 46 euroa. Ei sillä että rinneravintolan hinnat olisivat olleet sen halvempia. Jonkinlaisen perus patongin sai hintaan 15 euroa, pieni kokis 5e ja oluen pienenä kylkeen 6,8e. 

Pojat kertoili, että skinnauksesta ei ollut saanut hirveitä kliimakseja ja laskusta sitä vähemmän. Rinteet olivat sen sijaan ihan hauskassa kunnossa ajella ja nautin kyllä itse päivästä hyvinkin paljon. 

Chamonixin kävimme jopa oluen nauttimassa paikallisessa baarissa kylän puolella. Yöelämä yllätti varsin riehakkaalla meiningillä lähikapakassa. Jokin coverbändi soitteli lavalla ja porukka tanssi pitkin pöytiä ja olut virtasi.

Les 2 Alpes

Siinä tuoppia nuollessa pohdittiin mitä tehtäisiin seuraavaksi, sillä kuuluisa La Grave olisi meillä tähtäimessä ja viikonlopulle oli luvannut sadetta. Päätettiin lähteä ajamaan Les 2 Alpesia kohden, joka sijaitsee n. 20km päässä La Gravesta. Paikassa sijaitsee kuuluisi parkki, jota puolet meistä halusi käydä kokeilemassa ja paikka osuu sopivasti matkan varrelle. Lähdettiin ajamaan illasta Les 2 Alpesin parkkipaikalle yöpymään. Matkaa oli vähän päälle 90 km, mutta matkaan meni 3 tuntia. Tie oli hyvin mutkaista ja Fiatti ei ollut enää elämänsä iskussa, edelleenkään.

Les 2 Alpesissa sijaitsee mm. Euroopan suurin laskettava jäätikkö ja se on Ranskan toiseksi vanhin keskus Chamonixin jälkeen. Osa päätti lähteä laskemaan rinteitä, osa parkkia ja Joni skinnailemaan. Miika jäi autoon lepäilemään, kuulemma vanha jalkavamma ja lenssu oli iskemässä. Otettiin liput puoleksi päivää hintaan abouttia rallaa 44 euroa. Keskus yllätti suuruudellaan! Oli laskettavaa ja jäätikkö, jossa sijaitsi kuuluisa parkki. Lumisade alkoi niinkuin oli ennusteissa ja sitähän tuli päivällä ihan kivasti, näkyvyys ja rinneolosuhteet olivat aika karut tästä johtuen

Lähdimme illasta ajamaan taas uuteen paikkaan. Tähtäimeen otettiin kuuluisa vapaalasku paikka La Grave. Illan tuoma lumisade aiheutti koomisuutta paikallisten autojen talvivarustuksessa ja tiepuolet täyttyikin kiinni olevista autoista, jotka laittoivat lumiketjuja renkaisiin tai yrittivät epätoivoisesti päästä eteen päin mäkeä.

Mehän olimme ajaneet lainvastaisesti koko matkan nastarenkailla. Luotto oli suuri kun laitoimme Fiatin keulan kohti La Graveen menevää tietä, joka oli aluksi pääosin pientä ylämäkeä. Ekaan mutkaanhan se reppana jäi kiinni. Teho painosuhde ei ilmeisesti ollut ylämäen voittanutta. Onneksi meille oli lumiketjut ostettuna. Aikansa meni kummastellessa, kuinka nämä oikein kiinnitetään renkaisiin. Lopulta jotenkin saimme ketjut kiinni ja menoksi. Ensimmäisen 200m jälkeen kuului pieni pamahdus ja toinen ketju lensi pusikkoon, ei muoviremmeillä kiinni olleet ketjut ollut se paras paikka säästää, vaikka Masa kehuikin löytäneensä ketjut alennuskorista kotipuolen paikallisesti kyläkauapasta. Toinen ketju kesti 50m pidempään. Ei siinä, vähän mietittiin, että mitäs nyt jääkö matka tähän ja yöpyisimme toisen yön parkkiksella? Ei kai sentään, hanaa, hanaa ja hiljalleen aina välillä vauhtia ottaen mäet voitettiin ja matka jatkui! Välillä ei meinannut uskoa mihin yllättäviin tekoihin vanha Fiattimme venyi!

LA GRAVE

Saavuimme La Graveen illasta ja pysäköimme Fiattimme hissiaseman parkkipaikalle. Pisteet on  annetteva parkkipaikan aina avoimelle ja ilmaiselle vessalle. Joskin helpotushuone on lievästi karsittu ja karu, mutta toimiva. Muut jaksoivat illasta laskea parkkipaikan pikku seinää snow surffeilla, itse tyydyin vain kuvaamaan. Lunta oli tullut ihan kivasti, noin. 30cm.

Masa kertoi että heille oli tullut joku paikallinen kaveri kertomaan, että hissit aukeisivat myöhässä uuden lumen tuomasta lumivyöry vaarasta johtuen. Henkilökohtaisesti olin hyvin skeptinen parkkipaikan tietäjään. Kävin aamusta katsomassa tilannetta ale-asemalla, jossa oli jo hyvinkin 100m jono tuntia aikaisemmin ennen hissien kerrottua aukeamista. Tämän osasikin arvata, että noin kuukauteen, kun ei ollut tullut uutta lunta ja lopultakin kun sitä tuli edes tämän verran, niin jokainen puuterimyyrä oli kaivautunut ulos koloistaan jahtaamaan sitä pehmeää kultaa.

La Gravessa laskettavaa puuterin pöllyttäjän silmin oli varsin laajalla skaalalla. Löytyy suhteellisen helppoa seinää ja todella haastavaa, mikä varmaankin tekee paikasta suositun vapaalaskun piireissä. Laskimme La Gravea vain pari päivää, joten jätettiin laskut helppoihin hissioffareihin. Huipulle noustaan kolmella eri gondolilla ja jonoa oli ihan ruuhkaksi asti, sillä gondolit eivät olleet niitä nopeimpia. Gondolin molemmin puolin läksi suhteellisen helppoa seinää, jota pystyi laskea hissiltä hissille. Paikasta tekee vaarallisen runsaat kallion jyrkänteet ja railot jäätikön puolella. Täällä on tiedettävä minne ja mistä laskea jos lähtee kauemmaksi haikkailemaan.

Kylä on todella viehättävä, pieni ja sympaattinen ja onkin valitti Ranskan kauneimpien kylien listalle. Tänne on kyllä palattava pidemmäksi aikaa, kun aikaa olisi enemmän!

Kävimme samassa morjenstamassa tuttujamme, jotka olivat juuri saapuneet kylään tarkoituksenaan majailla noin kuukauden ajan. Oli ihanaa päästä välillä kunnon suihkuun ja istumaan iltaa pehmeälle sohvalle takkatulen ääreen.

LE CHAZELET

Seuraavana päivänä käytiin tutustumassa kylän toiseen keskukseen, pieneen Le Chazelettiin. Tämä bongattiin La Graven gondolilla ajaessa. Keskuksessa näytti olevan hyvin tarjolla helppoa ja mukavaa skinnailtavaa, ainakin kauempaa katsottuna. Paikassa oli alle 10 ajettua rinnettä, mutta helpolla skinnailulla löytyi puhtaita laskulinjoja enemmänkin rinteiden ulkopuolelta.

Paikka ei ainakaan kärsinyt väen paljoudesta, sillä häijyimmät puuterin metsästäjät olivat La Graven kimpussa. Paikka oli selkeästi hyvin aloittelija ystävällinen, myös hinnaltaan, päivän lippu kustansi 16e. Helposti hissillä ylös ja pienellä skinnailulla sivummalle oli päivän agenda. Lumitilanne oli täälläkin todella huono ja heinät paistoi lumen alta, vaikka oli satanut juuri lunta. Ilman viime päiväistä sadetta, oli varmaan rinteen vierus niityt olleet heinän peitossa. Nousimme pari nousua hissillä aina skinnatan hieman sivummalla topin tuntumaan, josta bongailimme kivoja linjoja alas. Varsin loivaa ja vähän lumista laskettavaa tarjoava oli tämä keskus.

Vapaalasku_lumilautailu
vapaalasku_ranska_lumilautailu
vapaalasku_offpiste_lumilautailu

Kävimme myös seuraavana päivänä samaisessa paikassa, koska bongasimme keskuksen alaosasta todella kuvauksellisen pakettiauton hautautuneena lumeen. Kävimme skinnailemalla huiputtamassa läheisen huipun ja laskimme alas pakuspotille. Rakennettiin auton kylkeen pieni nokka ja pidettiin hassuttelu sessarit. Samalla itse vietin kameran kanssa laatuaikaa. Keli oli kivan aurinkoinen, joskin tosi tuulinen. Päivästä jäi tosi hyvä fiilis, vaikka laskettavaa ei ihmeemmin tullut. 

Tämä jäi valitettavasti meidän reissun viimeisimmäksi laskupäiväksi. Oltuamme reissussa lähemmäs kuukauden ja koko tänä aikana ei ollut tullut uutta lunta kuin kerran. Ei voi sanoa, että puuterijumalat olisivat olleet meidän puolella tällä kertaa. Välillä näin, aina ei voi kuulemma voittaa ja meidän reissuilla on kyllä ollut todella hyvät sääolosuhteet edellisvuosina, joten annettakoon tämä yks floppi anteeksi. Kuitenkin tuli koettua vähän raadollisempaa hiihtopummi elämää ja pienen budjetin reissuamista. Yövyimme pelkästään autossa, ilman suihkua, jääkaappia ja muita nykyaikaisuuksia. Vain kaasuliesi, jolla tehdä ruokaa. Myös auton koko 5 aikuiselle, oli ehkä aika pieni ja välillä tuntui kuin pelaisi tetristä auton sisällä, etsien tavaroitaan, väistellen muita ja hyppien esteiden yli. 

Leave a Reply

Your email address will not be published.

© 2021 All Rights Reserved.

www.teemupurmonen.com